Keli olisi aivan ihana ja houkuttelisi ulos nauttimaan auringon paisteesta. Mutta näin flunssan kourissa ja kotikin muistuttaa enenmmän, sitä lapsuuden huonetta, missä oli sänky aina petaamatta ja huoneen läpi kulki vain polkuja. Pitäisi ehkä löytää taas se sisäinen kotirouva, joka saisi kodin näyttämään taas siltä kodilta, mikä se oli vielä viikko sitten. 

Suurin ongelma on tämä vaate määrä, niitä on ehkä tässä ajan myötä kertynyt ja kertyy koko ajan vain lisää. Vaikka niitä kuin heittäsi pois, ne ei vain vähäne. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Mutta siis ihanassa yksiössäni on aivan liian vähän kaappi tilaa. Tarkoitus olisikin löytää yksi uusi kaappi, mihin saisin lakanat ja pyyhkeet. Ja sitä myötä saisin kaikki vaatteeni, vaatekaappiin, minne ne kuuluisi. mutta suurin osa vaatteista asuu tällähetkellä ikean pussissa. 

Sitten kun on aika muuttaa isompaan asuntoon, varmistan että saan vaatekaapin ja parvekeen. Vaatekaappia ei tarvitse edes selitellä miksi sellaisen kaikki haluaisi. Varsinkaan kun vanhassa huoneessani oli iso peilikaapeilla tehty pukeutumistila. Siitä luopuminen oli raastavaa, mutta se oli vain tehtävä.

Ja mikään ei olisi näin kevään ja kesän kunniaksi parempaa kun parveke minkä saisi laittaa nätiksi kesäkukkia, ja nauttia kylmää juomaa auringon paisteessa, omalla parvekkeella.

Mutta kyllä vain minun oma torppa on aivan ihana näin, ja mahdun tavaroitteni kanssa täällä asumaan vaikkakin kuulostaa ehkä teistä siltä, että koti muistuttaa enemmän vaatekauppaa