Sanotaan että hiukset on naisen kruunu, ja niinhän se onkin. Vaikka hiukset uudistuu ja kasvaa, ne on minulle sellainen asia, että jos niissä joku häiritsee se myös häiritsee. Kasvatin hiuksia koko ammattikoulun ajan, eli noin kolmevuotta. Niistä tuli täydelliset ja ihanan pitkät. En ikinä aatellu että niistä voisi kasvaa niin pitkät mitä ne oli sillon.

Välivuoden puolessa välissä lähdin puolentoista kuukauden reissulle, missä hiukset oli miten oli, kun lämpötilakin lähenteli päivisin +30 paremmalla puolella. Aurinko poltti niitä myös ihan suht paljon ja latvat oli totaallisen rappiolla takasin tullessa. Kampaajalle sitten sanoin takasin päästyäni, että anna mennä ja leikkaa se 10cm pois, niin niistä tulee vähän ees siistimmän näköiset. Ja olihan ne, mutta ongelmana on nyt se, että siitäkin on jo se kolme vuotta aikaa ja hiukset ei ole enään kasvanut samaan mittaan. Ne pitkät hiukset alkoi tekemään minusta sitä kuka olen nytten. 

Okei toi on ikuinen ongelma, että hiukset on "liian lyhyet". Totaallinen katastrofi kävi tässä muutama viikko takaperin kun sain päähäni kokeilla värjäyttää juurikasvu pikkasen tummemmalla värillä, kuin mitä se normaalisti on. Kaikki meni niin kauan hyvin kunnes kävi pieni lipsahdus ja värit oli pitkin poikin. 

Tottakai ensimmäinen ajatus oli, että nyt tarvitaan tukkalääkäriä ja nopeasti, sain jopa ajan seuraavalle viikolle. En ole sen jälkeen löytänyt luotettavaa kampaajaa, kun edellinen hyvä vaihtoi työpaikkaa. Joten kokeilin taas jotain uutta paikkaa, olisiko kannattanut... ei ehkä. Miten voi olla mahdollista että toinen puoli näyttää hyvältä, mutta toinen puoli ei sitten millään tavalla näytä hyvältä, vaikka sitä kuinka asettelisi. (auki olessa, yleensä keskijakaus)

Toteanpahan vain, että tuli todellinen tukkakatastrofi 2014, käytyä läpi. Ei tarvitse taas vähään aikaan tehdä näille yhtään mitään. Puolenvuoden päästä kaikki on taas hyvin.

Voin yrittää lisätä tästä katastrofista kuvaa myöhemmin. 

-N-