Näin on vapusta taas selvitty, vaikka rauhallisissa merkeissä se meni, ystävien seurassa. Syöden ja juoden, itsetehtyä sangriaa. Yleensä punaviini ei ole minun lempi juomia, mutta Tammikuun reissussa rakastuin sangriaan. 

Vaikka perjantai menikin töissä, on tämä viikonloppu tuntunut tosi pitkältä ja huomenna pitäisi taas jaksaa herätä töihin. Ei ehkä yhtään huvittaisi, kun oli taas niin ihana viikonloppu.

Perjantaina juhlitiin synttäreitä ja pidin Harry Potter maratonin ja ja ja...  No joka tapauksessa synttäreitä juhlittiin tälläisissä vaatteissa, ballerinat tosin vaihtui nilkkureihin, ihanan vesisateen vuoksi!  Hiuset kiharsin jotta oltiin edes vähän juhla meiningeissä.

Sunnuntai päivä on mennyt taas, niinkuin aina kodin hääräilyssä. Mikähän siinä on, että aina sunnuntaisin iskee hirveä siivous vimma ja voisi tehdä vaikka mitä koti hommia, vaikka pitäisi vaan makaa sohvalla tekemättä yhtään mitään. Päivä meni kaupoilla, huom. mitään en ostanut. Ja iltapäivän kävellyt väliä keittiö olohuone. Ja päivittänyt eteisen kenkätelineen, kyllä nyt nilkkurit pois ja kesäkengät esiin. ( ja ulkona sataa vettä) :D

-N-

Sanotaan että hiukset on naisen kruunu, ja niinhän se onkin. Vaikka hiukset uudistuu ja kasvaa, ne on minulle sellainen asia, että jos niissä joku häiritsee se myös häiritsee. Kasvatin hiuksia koko ammattikoulun ajan, eli noin kolmevuotta. Niistä tuli täydelliset ja ihanan pitkät. En ikinä aatellu että niistä voisi kasvaa niin pitkät mitä ne oli sillon.

Välivuoden puolessa välissä lähdin puolentoista kuukauden reissulle, missä hiukset oli miten oli, kun lämpötilakin lähenteli päivisin +30 paremmalla puolella. Aurinko poltti niitä myös ihan suht paljon ja latvat oli totaallisen rappiolla takasin tullessa. Kampaajalle sitten sanoin takasin päästyäni, että anna mennä ja leikkaa se 10cm pois, niin niistä tulee vähän ees siistimmän näköiset. Ja olihan ne, mutta ongelmana on nyt se, että siitäkin on jo se kolme vuotta aikaa ja hiukset ei ole enään kasvanut samaan mittaan. Ne pitkät hiukset alkoi tekemään minusta sitä kuka olen nytten. 

Okei toi on ikuinen ongelma, että hiukset on "liian lyhyet". Totaallinen katastrofi kävi tässä muutama viikko takaperin kun sain päähäni kokeilla värjäyttää juurikasvu pikkasen tummemmalla värillä, kuin mitä se normaalisti on. Kaikki meni niin kauan hyvin kunnes kävi pieni lipsahdus ja värit oli pitkin poikin. 

Tottakai ensimmäinen ajatus oli, että nyt tarvitaan tukkalääkäriä ja nopeasti, sain jopa ajan seuraavalle viikolle. En ole sen jälkeen löytänyt luotettavaa kampaajaa, kun edellinen hyvä vaihtoi työpaikkaa. Joten kokeilin taas jotain uutta paikkaa, olisiko kannattanut... ei ehkä. Miten voi olla mahdollista että toinen puoli näyttää hyvältä, mutta toinen puoli ei sitten millään tavalla näytä hyvältä, vaikka sitä kuinka asettelisi. (auki olessa, yleensä keskijakaus)

Toteanpahan vain, että tuli todellinen tukkakatastrofi 2014, käytyä läpi. Ei tarvitse taas vähään aikaan tehdä näille yhtään mitään. Puolenvuoden päästä kaikki on taas hyvin.

Voin yrittää lisätä tästä katastrofista kuvaa myöhemmin. 

-N-

Keli olisi aivan ihana ja houkuttelisi ulos nauttimaan auringon paisteesta. Mutta näin flunssan kourissa ja kotikin muistuttaa enenmmän, sitä lapsuuden huonetta, missä oli sänky aina petaamatta ja huoneen läpi kulki vain polkuja. Pitäisi ehkä löytää taas se sisäinen kotirouva, joka saisi kodin näyttämään taas siltä kodilta, mikä se oli vielä viikko sitten. 

Suurin ongelma on tämä vaate määrä, niitä on ehkä tässä ajan myötä kertynyt ja kertyy koko ajan vain lisää. Vaikka niitä kuin heittäsi pois, ne ei vain vähäne. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Mutta siis ihanassa yksiössäni on aivan liian vähän kaappi tilaa. Tarkoitus olisikin löytää yksi uusi kaappi, mihin saisin lakanat ja pyyhkeet. Ja sitä myötä saisin kaikki vaatteeni, vaatekaappiin, minne ne kuuluisi. mutta suurin osa vaatteista asuu tällähetkellä ikean pussissa. 

Sitten kun on aika muuttaa isompaan asuntoon, varmistan että saan vaatekaapin ja parvekeen. Vaatekaappia ei tarvitse edes selitellä miksi sellaisen kaikki haluaisi. Varsinkaan kun vanhassa huoneessani oli iso peilikaapeilla tehty pukeutumistila. Siitä luopuminen oli raastavaa, mutta se oli vain tehtävä.

Ja mikään ei olisi näin kevään ja kesän kunniaksi parempaa kun parveke minkä saisi laittaa nätiksi kesäkukkia, ja nauttia kylmää juomaa auringon paisteessa, omalla parvekkeella.

Mutta kyllä vain minun oma torppa on aivan ihana näin, ja mahdun tavaroitteni kanssa täällä asumaan vaikkakin kuulostaa ehkä teistä siltä, että koti muistuttaa enemmän vaatekauppaa

 

 

Täällä sitä ollaan ja aletaan jakamaan oman elämän tuntoja, enemmän tai vähemmän. Tietenkin sitä alkoi miettimään, että mahtaakohan tästä tulla yhtään mitään, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä. Omaksi iloksi tätäkin on kokeiltava, eihän sitä ihan kaikkea kuitenkaan tarvitse tännekkään kertoa.

Miksi tälläistä sitten edes omaksi iloksi kokeilla? Olen aina kamppailut oman ulkonäön kanssa ja mitkä painaat on olla nainen! Fitness vartaloita näkee joka puolella, ja itse muistutan lähinnä... no jotain ihan muuta. Kauan siihen meni, että voin katsoa itseäni tyytyväisenä peilistä ja todeta: olen kaunis. Paljon on saanut tehdä töitä, että tähän ollaan päästy, eniten siihen on vaikuttanut kuitenkin se, että on löytänyt omalle vartalolle sopivan tyylin ja uskaltaa kantaa niitä ylpeydellä, kuten myös omat muodot. Ehkä tällä kokeilulla on se tarkoitus, että voin edes pienen osan jakaa siitä ilosta, minkä olen oppinut - rakastamaan itseäni.  

Ei hätää, en ala tyrkyttämään mitään elämän ohjeita, koska sellaisi minulla ei ole ja tuskin toimisi edes omalla kohdalla ne ohjeet. Sille olen enemmän tunteella eläjä kuin kuuntelisin järjen ääntä. Ja tunteella kun mennään, niin sillon mennään kovaa, ja kolhuja syntyy. 

Kaikki aiheet ei varmasti tule käsittelemään tätä aihetta, mutta varmasti jonkin näköistä tarinaa vielä tulee, miten minusta tuli minä. 

-N-